Link ja luonnon kutsu sekä Link ja vatkattava miekka

Riskillä tuli ostettua, koska kaipasin sitä löytämisen iloa mitä horizon ei tarjonnut joten iskikö vai ei?
No kyllä iski. Tosin heti ensimmäinen ongelma tuli kuvanlaadun kanssa sillä pelin visuaalinen ilme on todella, siis TODELLA haalea.
Niillä asetuksilla mitä normaalisti telkkarissa käytän on musta mustaa ja muut värit sitä mitä pitää.
Aika monen pelin kohdalla on pakko jopa nostaa kirkkautta, että erottaa missä lattia loppuu ja seinä alkaa.
Tässä musta on harmaata ja kaikki muut värit todella haaleita.
Noh säätämisen avulla siitä sai paremman, mutta ei läheskään sitä tasoa miltä kaikki muut pelit on näyttäneet.

Esimerkki kuva suoraan googlesta etsittynä:

No mites se varsinainen peli sitten?
Aloitetaan vaikka siitä, että löytämisen iloa todellakin riittää ja viimeksi tutkein näin innoissani pelin maailmaa xenoblade chronicles X:n parissa joka on tavallaan osuvaa sillä Monolith joka teki XCX:n auttoi myös tämän pelin maailman luomisen kanssa.
Horisontissa näkyy jatkuvasti jotain mitä haluaa tutkia ja kerrankin voi sanoa, että jos näet vuoren jossain niin voit myös mennä sinne eikä kyse ole mistään bunny hoppingista kuten skyrimissa vaan Link oikeasti voi kiivetä vaikka minne jos stamina vaan riittää.

Mikä parasta niin tutkimisesta myös palkitaan.
Siinä missä horizon palkitsi lähinnä paikalla jossa on kiva ottaa kaunis kuva (jos sellaisesta tykkää) niin breath of the wild palkitsee erittäin kevyillä pulmilla joista saa korok siemenen.
No mitä niillä sitten tehdään? Laajennetaan inventaariota.
Kun huomaa, että melkein jokaisen vuoren huipulla tai piilossa olevassa paikassa odottaa tuollainen niin kummasti se kannustaa tutkimiseen.
Olkoonkin, että noita korok pulmia on vain muutama erilainen niin silti niihin ei kyllästy vaan aina esim. liitovarjolla liidellessä tähyilee alaspäin jos jossain näkyisi tuttu merkki.
Esim jos näkee vedessä kiviä ringissä niin niiden keskelle kuuluu heittää kivi tai jos vuoren huipulla on yksi kivi niin se kannattaa nostaa ylös sillä 95% varmuudella siellä on korok piilossa.

Yaaah! You found me

Mites sitten se aseiden hajoaminen?

No niitä hajoaa...paljon, mutta se ei oikeasti haittaa, koska niitä löytää jatkuvasti lisää.

Minulla ongelma oli lähinnä se, että jatkuvasti täytyi heittää heikompia aseita pois jotta saisi uusia tilalle.

Linkillä on taistelussa myös flurry rush kyky joka saattaa kuulostaa joltain hesburgerin jälkkäri jäätelöltä, mutta oikeasti tarkoittaa sitä, että Link väistää vihollisen iskun oikeaan aikaan jonka jälkeen aika hidastuu ja voi hetken aikaa mäiskiä vihua turpaan oikein kunnolla.

Itse en vaan tuossa oikeastaan koskaan onnistu. Toki voisin vaan syyttää itseäni, mutta esim kummassakin bayonetassa onnistun witch timessa vähintään 70% kerroista, kun taas tässä onnistun flurry rushissa ehkä 20% kerroista.

Pari syventävää tube videota katsottuani tulin siihen tulokseen, että vikaa on pelissäkin sillä välillä tuo aktivoituu vaikka Link ei ole lähelläkään vihollisen asetta ja välillä vihun ase tulee Linkistä läpi tuon väistön aikana.

No on tuossa ainakin se hyvä puoli, että flurry rush tekee kovistakin vihuista helppoja jos vaan aseet kestää joten itsellä ei tullut mitään "I'm so overpowered" fiilistä kuin vasta 100 tunnin paikkeilla kun varusteet oli jo kohtuu hyvät.

Tuon tuntimäärän jälkeen se onkin jo ansaittua.

Jopa Hyrulessa sosiaalinen media on iso juttu

Vielä pari asiaa joissa peli rikkoo perinteisen zelda kaavan ( ja joista en alunperin tykännyt ennen pelin aloittamista) on sydämen palasten etsimisen puute ja terveyden palauttaminen.

Ennen Link sai lisää sydämiä kun keräsi neljä sydämen palasta, mutta tässä saa jokaisesta shrinesta yhden spirit orbin. Neljä spirit orbia voi sitten vaihtaa yhteen sydämeen tai lisä staminaan jota tarvitaan esim kiipeilyssä.

Aluksi pelkäsin, että jos keskityn sydämien keräämiseen niin en pysty kiipeämään mihinkään, mutta tuo oli turha pelko sillä jo ihan vakiona olevalla yhdellä stamina rinkulalla pärjää hyvin kun vaan katsoo mistä kiipeää.

Itse keräsin ensin 13 sydäntä, koska tuo vaaditaan siihen, että voi vetää master swordin irti jalustasta (sori jos joku nyt koki tuon spoilerina) ja sen jälkeen otin hieman lisää staminaa ja sitten taas lisää sydämiä.

Kun olin tehnyt kaikki 120 shrinea + bossit niin minulla oli 27 sydäntä ja kolme ympyrää staminaa.

Niin mitä ne shrinet on?

Shrinen palkinto häämöttää

Shrinet on pieniä alueita joissa on joko pieni (varsin helppo) pulma ratkottavaksi tai sitten niissä on taistelu haaste.

Kun shrinen suorittaa niin lopussa odottaa aina arkku josta saa jonkun aseen, materiaaleja joita tarvitaan varusteiden päivittämiseen tai sitten vaan rahaa.

Joskus shrinessa on vain kyseinen arkku, mutta yleensä noin on vain silloin jos itse shrine on piilotettu joten sen löytämiseksi pitää hieman tehdä töitä.

Mitään varsinaisia luolastoja tässä ei siis ole. En siis laske edes niitä neljää divine beastia tuollaisiksi, koska nekin on varsin lyhyitä ja simppeleitä ainakin tällaisille zelda luolastoihin tottuneelle.

Se on kuitenkin ihan ok, sillä vaikka aluksi olin hieman pettynyt niin pitää muistaa, että shrineja on 120.

Jos kaikki olisi kiperiä pulmia niin noiden ratkominen kävisi jo työstä. Toki sellaisia isompia pulmia olisi voinut olla vaikka 10-15 joissa tulisi kekseliäästi kaikille kyvyille käyttöä. Nyt tuollaisia ei ole yhtään.

Let me upgrade that for you.

Varusteiden päivittäminen tekee skyward swordista paluun ja tällä kertaa sille on jopa käyttöä.

Oikeastaan jokainen vihollinen jättää jälkeensä jotain tavaraaa. Olkoon se sitten varpaankynsi, silmä tai muuta mukavaa niin kaikelle tulee käyttöä kunhan löytää ison keijukaisen joka osaa päivittää varusteita.

Perus suojauksen lisäksi jotkut varusteet saa set bonuksen kunhan ne ensin päivittää kaksi kertaa.

Esim stealth armor antaa linkille nopeamman liikkumisen yön aikana, muta tuo tosiaan vaatii sen, että jokainen asun osa on käytössä.

Yksi kokonaan uusi asia on ruoan kokkaus eli enää ei löydetä sydämiä ruohoa leikkaamalla (koska se on ulkoistettu postille) vaan nyt kokkaillaan.

Maksimissaan viisi eri raaka-ainetta voi heittää pannulle ja katsoa mitä siitä tulee.

Vinkkinä voin sanoa, että nuo monimutkaiset safkat voi unohtaa ja esim hearty radish antaa täydet sydämet + 3 extraa ja hearty durian antaa täydet sydämet + 4 extraa ihan vaan yksistään kokattuna.

Mitäs tänään syötäisiin?

Nyt alkaa oikeasti tämä teksti vaan venymään ja venymään vaikka piti jotain vaan pikaisesti kirjoittaa joten lopetetaan tähän. Tubesta löytyy n+1 videota pelistä monelta eri tekijältä joten jos isompaa infoa kaipaa niin sieltä löytyy.

Ai niin. Se ääninäyttely on enimmäkseen aika karseaa kuunneltavaa, mutta tämän pelin tähti on avoin maailma joka palkitsee tutkijan. Tai ainakin minut.

Seuraavaksi vatkataan miekkaa eli SKYWARD SWORD (jonka onneksi kirjoitin päivällä ja nyt vaan copy+paste)

Peli tuli tänään pelattua läpi ja aika tasan 40 tuntia sen parissa meni.
Luolastot oli ihan hyviä ja muutenkin breath of the wildin jälkeen kompaktimpi maailma toimi ihan kivasti.
Sain ihan tarpeeksi jo breathissa tutkia maailmaa joten itseä ei haitannut se ollenkaan, että tämän zeldan overworld oli lähinnä skyloft + tyhjä taivas.

Visuaalinen puolikin toimi ihan hyvin vaikika sahalaidat hieman silmään ottikin.
Myös musiikit oli varsin mainiot.

Sitten niitä miinuksia.
Varusteiden kehittäminen oli ihan kiva idea, mutta täysin turha jo pelkästään sen takia, että tarvittavia materiaaleja ei oikein tunnu saavan.
Itsellä harvinaisin oli monster claw. Googletin ja tuon pitäisi olla varsin perus droppi, mutta tuon 40 tunnin aikana sain noita vihuilta alle viisi kappaletta ja niitä tarvitaan vaikka mihin.
Eipä se silti haitannut, koska niitä päivityksiä ei tarvitse. Perus rauta kilven päivitin pykälää paremmaksi ja seuraavaksi sitten hommasinkin hylia kilven joka ei hajoa joten sitä ei tarvitse korjata eikä päivittää.
Myös pommi pussukka tuli päivitettyä pykälää isommaksi, mutta sekin oli pelin sujuvuuden kannalta turhaa, koska pommikukkia voi poimia taskuun aina kun niitä näkee joten pommeista ei ollut pulaa.

Pelissä oli myös täysin turhaa filleria eli lähinnä se laulun etsiminen. Varsinkin metsä ja tulivuori osio tuosta oli täysin keksimällä keksittyä pitkitystä. Kyllä. Minä haluan uida ja etsiä jotain helvetin nuotteja, koska lohikäärme jonka hengen pelastin ei vieläkään usko, että olen Hylian valitsema suuri sankari vaikka mulla on master sword selässä.

Ne isoimmat miinukset on kuitenkin Fi ja waggle waggle ohjaus kuten kaikki jo varmaan arvasi.

Navi ei koskaan käynyt hermoille. Toki se jatkuvasti huuteli "hey listen" (joka mun mielestä kuulosti varsin suloiselta), mutta kunhan ei vaan katsonut mitä asiaa sillä oli niin sai olla rauhassa.
Fi sitten taas tulee jatkuvasti kertomaan mitä olennaisimpia asioita. Näet välivideossa arkun niin Fi kertoo, että tuolla on 85% varmuudella tärkeää kamaa sisältävä arkku.
Näet pomon luo vievän oven niin joka hemmetin kerta se tulee sanomaan, että 87% varmuudella se on tärkeä ovi. Ei ole. Se on 100% varmuudella tärkeä ovi ja minä tiedän sen jo ennen kuin Fi ehtii edes tunkemaan itseään ruutuun.

No entä se ohjaus sitten.
Jotkut tykkää ja kivat niille, mutta minä en tykkää.
Ei se motella huitominen tunnu yhtään sen enempää miekkailulta mitä vaikka ekan red steelin kanssa. Olkoon vaan motion+ joka lukee liikkeet tarkemmin, mutta edelleen sulla on muovikapula kädessä jolla huidot ilmaa.
Kun ohjaus toimi niin ärsytti vaan se huitominen, mutta kun peli lukee liikkeet väärin niin alkaa vitutus.

Ei riitä kerta, kaksi kertaa tai 10 kertaa kun pitää vaikka lyödä ylhäältä alaspäin ja kohtuu rauhallisesti nostan käden ylös iskua varten niin Link jo sivaltaa alhaalta ylöspäin. Tuntuu melkein kuin olisin itse miekkailemassa. NOT.

Peli ei ole huono, mutta minulle huonoin 3d zelda ja kun lopputekstit rullasi niin päälimmäinen tunne oli helpottunut tieto siitä, että minun ei tarvitse heiluttaa sitä saamarin motea enää sekuntiakaan.
Vaikka Fi oli ärsyttävä ja tuo yksi osio oli turhaa filleriä niin silti ostaisin tämän uudelleen jos tulisi hd remake jossa olisi normaali perinteinen ohjaus.

Aloy ja kaunis maailma

Julkkarissa tämä tuli hommattua ja viimein sain aikaiseksi aloittaa pelaamisen ja tulihan se kahdesti pelattua läpi.
Ensin tuli vedettyä easylla rauhallisesti edeten. Ihan kirjaimellisesti sillä enimmäkseen etenin kyykyssä ja kierien.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä puskan takana odottaa ja parempi olla itse se joka tekee ensimmäisen osuman.
Tuli myös oikeastaan aina mentyä täysin eri suuntaan mihin quest markeri osoitti ja otettua n.70 kuvaa jotka löytyy tästä.

Lopulta kun lopputekstit oli ohi ja niiden jälkeen tuleva cliffhanger lopetus hieman latistanut muuten hyvän lopun tunnelmaa niin kellossa oli 60 tuntia.
Kaksi sivutehtävää tuli missattua.

Heti seuraavana päivänä tuli aloitettua hardilla ihan uteliaisuudesta, koska moni on sanonut tämän olevan kohtuu haastava.
Nyt kun tiesi mitä aseita kannattaa käyttää ja mihin perkeihin panostaa niin aikaisin kuin mahdollista niin itselle peli oli jopa helpompi kuin eka kerta easylla.
Easylla en tosin kuollut kertaakaan ja hardilla kuutisen kertaa ja kaikki samassa paikassa.
Kyseessä tietenkin se corrupted zone jossa tapellaan kahta rock breakeria vastaan.
Toki olisin voinut tehdä tuon pelin parhaan armorin kanssa, mutta käytin sitä joka antaa 30 pojoa melee suojausta ja laitoin vielä hieman lisää melee suojausta + corruption suojausta.

Itse tarina siis meni ihan kuolematta. Pari kertaa tuli kuoltua myös parissa hunting trialissa, koska ne on vaan paskasti suunniteltu.
Esim se jossa pitää tappaa kaksi ravageria thunderjawn disc launcherilla.
Toki voit vaan tehdä siitä thunderjawista sun kaverin, mutta ei se niitä ravagereita hengiltä saa siinä ajassa mikä vaaditaan parhaaseen mitaliin.
Tuossa on oikeastaan pakko vaan ampua se disc launcher irti ja lähteä sen kanssa ravagerien perään samalla kun kaikki muut ampuu ja mätkii niin perkeleesti.

Nyt kun päästiin valittamisen makuun niin en tajua miksi guerilla on nerffannut tätä. Kyseessä kuitenkin on puhdas yksinpeli.
Tuorein päivitys nerffasi sen parhaan armorin ja nykyään se kestää hardilla 40% ja very hardilla 60% vähemmän mitä ennen.
Tuon lisäksi nerffattiin stealth armorit. Ennen nora silent hunter heavy armorilla oli stealth arvo 50 ja nyt 30.
Medium versiolla oli stealth arvo 40 ja nyt 20.
Tuo ilmeisesti muutettiin sen takia, että pelaajat laittoi heavy versioon pari kunnon stealth modia jonka jälkeen olit käytännössä näkymätön vihollisille. So what? Se on yksinpeli joten antaa niiden tehdä noin jos siitä iloa saavat.
Myös thuderjawn disc launcherit nerffattin ja nykyään niissä on 8 ammusta vanhan 12 sijaan.
Itse poistin koko pelin ja asensin uudestaan jotta sain pelata hardilla ilman nerffausta.
En kuitenkaan tehnyt mitään uber stealth armoria vaan käytin sitä medium versiota jossa on 40 stealth arvo ja laitoin siihen vaan suojausta meleetä vastaan.
Isoin syy sille, että halusin pelata ilman päivityksiä oli tietenkin se, että sain viimeisessä tehtävässä käyttää sitä parasta armoria sellaisena kuin se alunperinkin oli.
Tuon jälkeen en sitä sitten käyttänytkään.

Kaikista typerin muunnos on stealth tehtäviin keskittyvän hunting trialin yksi tehtävä jossa pitää lootata neljä sellaista laatikkoa jota ne shell walkerit kantaa selässään.
Alunperin noita laatikkoja on kahdessa paikassa 3kpl joten voit nopeasti vaan juosta ja lootata.
Tuo kuitenkin muutettiin niin, että nyt niissä paikoissa on enää yksi laatikko ja loput on jo niiden rapujen selässä. Aikaa toki on se sama hieman päälle minuutti kuin ennenkin.
Sanomattakin selvää, että tuossa on stealth täysi mahdottomuus.
Tosin sitä se on siinäkin trialissa jossa pitää tappaa kaksi stalkeria kahdessa minuutissa. Blast sling käteen ja paukkumaan.
EI niitä muuten ehdi tuossa ajassa tappamaan kun et edes tiedä missä ne on eikä niitä muutenkaan huomaamatta tappaa voi noin nopeasti mitenkään.

Noh tuosta päästäänkin taas iloisempiin asioihin eli aseisiin.
Siitä harvinainen peli, että ainakaan minulle tässä ei ollut yhtään turhaa asetta.
Joku rattler esim saattaa vaikuttaa aivan turhalta, mutta esim wellowbackit ja corruptorit tippuu aika mukavasti kun ne ensin jäädyttää ja sitten tuolla menee ampumaan läheltä.
Tuo oli yksi asia jonka opein easy läpipeluun aikana ja nyt hommasin heti perus jää pommeja ampuvan slingin ja rattlerin. Ne on molemmat vielä halpojakin.
Samoin shadow ropecaster on silkkaa parhautta kun siihen laittaa kolme kovaa handling modia. Tänäänkin tapoin kaksi stormbirdia ennen kuin ne ehti hyökkäämään kertaakaan.
Ropecasterilla maahan -> jäädytys -> stickyja blast slingilla jossa kolme kovaa damage modia = bye bye birdie.

Tekemistä tässä on kyllä ihan tarpeeksi. Tarinan lisäksi on 36 sivutehtävää (14 errands / 22 side quests), viisi paikkaa joissa on jokaisessa 3 metsästys trialia, viisi rosvojen leiriä vallattavaksi ja korruptoituneita alueita taisi olla yli 10.
Sitten on läjä kerättävää joista tärkeimpiin saa ostettua kartat. Suosittelen sieltä collectibles valikosta lukemaan kaikki vantage pointien tekstit.
Varsin kiintoisaa juttua ja noitahan ei siis mainita siinä vantage pointin audio logissa ollenkaan joten moni saattaa missata nuo.

Ei tämä silti minulle täyden kympin peli ole.
Tässä on kaksi ongelmaa joista toinen korjautui omaa asennetta muuttamalla.

Ekana se jatkuva focuksella jälkien seuraaminen. Sitä on siis melkein joka tehtävässä. "Maybe I should use my focus". "I can follow these tracks with my focus". "Lets focus on following these tracks with my focus".
Okei tuon viimeisen keksein itse, mutta tuota on aivan liikaa. Aluksi tuo häiritsi niin paljon, että vaikka monissa sivutehtävissäkin on tavallaan oma pikku tarinansa ja ihan kiintoisaa settiä niin tuo jälkien seuraaminen saa ne tuntumaan itseään toistavilta.
Sitten kun alkoi vaan olettamaan, että seuraavaksi taas seurataan focuksella jälkiä niin tuo lakkasi häiritsemästä ja jos tehtiinkin jotain muuta niin se oli suorastaan positiivinen yllätys.

Toinen vika on se, että maailma on vaan kaunis kulissi ja siellä ei oikeasti ole mitään tutkittavaa ja löydettävää.
Esim se yksi alue on täynnä isoja pilvenpiirtäjien raunioita, mutta ei niissä mitään ole. Koko tuolla alueella on neljä pientä vihujen leiriä jotka käydään läpi yhdessä tehtävässä sekä neljä niitä collectibleja joihin voi ostaa kartan.
Loput alueesta on vaan pelkkää (erittäin nättiä) kulissia. Ei mitään löydettävää. Tai voi jossain olla yksi luettava tekstin pätkä joka on pizza mainos (tuo oikeasti löytyy metsästä yhden ison ruostuneen robotin alta).

Olisi ollut kiva jos tässä olisi ollut edes jotain pieniä luolia joista voisi löytää vaikka randomisti arvotun violetin modin.
Tai on tässä yksi luola kohtuu lähellä aloitus aluetta. Siellä on 4-5 scrapperia ja sieltä saa violetin modin. Tuo onkin sitten ainoa.
Jotain kertoo sekin, että olin ihan aidosti yllättynyt kun jonkun lammen vieressä oli joku pieni puinen vaja ja siellä oli sisällä kaksi lootattavaa laatikkoa.
Tuokin taisi olla ainut kerta kun tuollaiseen törmäsin. Yleensä jos näkee jonkun random mökin jossain keskellä metsää niin siinä on ovi kiinni.

Nyt ainoa löytämisen ilo oli se, kun löysi paikan josta saa otettua hienon kuvan.
Toki jos oikein valittamaan haluaa alkaa niin on tässä muutama asia kuten se, että npc hahmot ei reagoi mitenkään siihen jos pelaaja juoksee niitä päin. Voit vaikka hypätä vartijan päälle seisomaan jos haluat.
Nuo asiat oli kunnossa jo ekassa assassins creedissa, josta päästäänkin seuraavaan ihmetyksen aiheeseen.

Itselle tuli yllätyksenä se, että tämähän on tehty täysin "ubi kaavalla".
Otetaan verrokiksi vaikka far cry 4.

Far cryssa kiivetään radio torneihin ja tässä tallneckin päälle.
Far cryssa on ne vallattavat outpostit ja tässä bandit campit.
Myös inventaarion kasvattaminen on tehty täysin samalla tavalla. Far cryssa tarvitaan sarvikuonon (?) nahka jotta voi tehdä isomman lompakon ja tässä tarvitaan 500 palaa metallia (vai mitä ne shardit on), 300 oksaa ja kalanruoto(!), jotta voi tehdä uuden isomman pussukan ammuksille.
Samoin jatkuva kasvien noukkiminen parannus ja suojaus juomia varten tuo kummasti far cryn mieleen.
Tietenkin hiipiessä piiloudutaan maagisesti pitkään ruohoon ja vihelletään vihuille jotka tulevat varmaan kuolemaan kerta toisensa jälkeen. Melkein kuin assassins creedia pelaisi.
Tietenkin myös kerättävää on julmetusti vain sen takia, että pelissä on kerättävää.

En siis sano, että tuo on vika, mutta ihmetyttää kuitenkin kun ubin pelejä haukutaan juuri siitä kun niissä on aina sama kaava, mutta tässä se ei haittaakaan tai sitten sitä ei edes tajuta kuinka samalla kaavalla tämäkin on tehty.
Itsehän en ole vieläkään tuohon ubi kaavaan kyllästynyt joten en laske sitä miinukseksi, mutta tuo vaati kyllä yhden nukutun yön ja asenne muutoksen, että peli alkoi kunnolla maistumaan.
Sen jälkeen olikin aina pakko hakea vielä tuo collectible ja vallata vielä tuo leiri jne.

Ai niin oli tässä se tarinakin joka toimi ainakin itselle ja se oli hienoa, että tässä tavallaan kulkee kaksi tarinaa rinnakkain eli noihin eri heimoihin liittyvät jutut ja sitten otetaan selvää, että mikä se zero dawn oikein olikaan.
Menneisyyden tapahtumat kerrotaan audio ja teksti logeissa joita löytyy vähintään tarpeeksi vanhan maailman bunkkereista. Suurella mielenkiinnolla tuli luettua ja kuunneltua kaikki mitä löysin.
Edelleen harmittaa se, että tämä olisi toiminut erittäin hyvin tällaisena itsenäisenä pelinään ja lopetus olisi ollut erittäin hyvä ja tunnelmallinen, mutta tietenkin oli taas pakko laittaa se perinteinen cliffhanger sinne loppuun.
Kyllä sen jatko-osan olisi voinut tehdä ilman tuotakin. Noh tämä ainakin on myynyt niin hyvin, että se jatko varmaan tullaan myös saamaan.

Kyllä tälle nyt sen 9/10 voi antaa.
Muutamasta viasta huolimatta aika pirun hyvä suoritus porukalta joka on ennen tehnyt putkiräiskintöjä.

Sonic boom: Rise of Lyric

Sonic boom: Rise of Lyric

Kyseinen pelihän nauttii 32 pisteen metacritic keskiarvosta joka on yksi WiiU pelien huonoimpia. Itse taas tykkäsin näkemästäni jo silloin kun peli esiteltiin ja viikko sitten tämän viimeinkin ostin discshopin alennuksesta kun hintaa oli n.26e.

No nyt on peli pelattu ja *rumpujen pärinää* tykkäsin aika paljonkin.
Itse olen aina pelannut sonic pelejä rauhalliseen tahtiin ja esim lost worldissa en käyttänyt juoksu nappulaa ellei ollut aivan pakko joten boomin rauhallinen tahti ei haitannut ollenkaan vaan päinvastoin se oli plussaa.
Toki peli poikkeaa muutenkin tutusta kaavasta olemalla jak & daxter tyylinen toiminta seikkailu joka taas kerran on faneille iso miinus, mutta minulle tervetullutta vaihtelua vaikka en hirveästi ole edes sonic pelejä pelannut (1-3, generations, lost world).

Pelissä on kaksi ns. hub kaupunkia joissa voi vapaasti kulkea ja etsiä collectibleja sekä suorittaa pari sivutehtävää joista saa palkkioksi power glypheja joilla on eri vaikutuksia ja jokaisella hahmolla voi olla yksi käytössä. Bubble shield antaa yhden iskun kestävän suojan kun sormukset loppuu, toinen kasvattaa energialasson tuottamaa vahinkoa kun sillä heittää vihollisen jne.
Itse käytin bubble shieldiä siitäkin huolimatta, että checkpointit oli kohtuu lähellä ja tämä taitaa olla ensimmäinen sonic peli jossa ei lasketa elämiä. Valuuttana käytettävää romua hieman menettää ja siinä se.
Pari kertaa laitoin myös tekoälyn ohjaamille hahmoille glyphit jotka tuottaa enemmän vahinkoa, mutta ei ne taistelussa tuntuneet pahemmin vaikuttavan.

 Energialasson avulla ratkotaan myös simppeleitä pulmia

Tässähän voi vaihtaa hahmoa silloin kun haluaa kunhan porukka vaan on lähellä. Hub maailmoissa on kaikki neljä läsnä ja niissäkin on paikkoja joihin pääsee vain jollain hahmolla. Sonic käyttää ramppeja, Amy osaa tripla hypyn ja kävellä palkkien päällä, Knuckles kiipeilee seinillä ja katossa ja Tails osaa liitää ja nousta korkeammalle ilmavirtojen avulla.
Varsinaisissa kentissä yleensä porukka jakaantuu kahden tiimeihin joten silloin tietenkin voi vaihtaa vaan kahden hahmon välillä.

Teknisesti peli sitten onkin vähän heikohko. Vaikka ulkoasu ei mitenkään ihmeellinen ole niin silti ruudunpäivitys notkahtelee ja kamerakin tykkää venkoilla miten haluaa välillä, mutta ei senkään takia turhauduttua tule.
Itseasiassa ne tavallaan automaattiset nopeat jouksukohdat on teknisesti heikoimpia. Niissä ruudunpäivitys kyykkää ihan kunnolla ja kamera ei meinaa pysyä perässä ollenkaan. Onneksi ne on lyhyitä ja niitä on yleensä vain ennen uudelle alueelle menemistä.

 STOP...Hammer time

Eli peli ei teknisesti ole mitenkään ihmeellinen, mutta kuitenkin tarpeeksi nätti ja värikäs. Taistelu on varsin simppeliä, mutta niin se oli esim ekassa jak & daxterissakin eikä siitä kukaan valittanut ja tässä kuitenkin voi hahmoakin vaihtaa taistelun aikana ihan vaan ristiohjainta painamalla ja toki coop mahdollisuus löytyy myös.
Pelin aikana ei myöskään kertaakaan tullut sellainen "lopu nyt jo" fiilis vaan lopulta olisin halunnut pelata vielä lisää.
Nyt peli on ohi n.10 tunnissa ellei halua ihan kaikkea mahdollista kerätä.

Lisää fiilistä ralliin

Niinhän siinä kävi, että dirt rallyn myötä pääsi rallikärpänen puremaan joten pakko se oli ratti hommata.
Ratiksi valikoitui thrustmasterin T150 joka on oikeastaan halvoista rateista ainoa joka kannattaa ostaa. Tässä yhteydessä halpa tarkoittaa 150e-180e hintalappua.
Ratti on ps4, ps3 ja pc yhteensopiva, mutta ei tietenkään toimi xbox onen kanssa. Sehän olisi liikaa toivottu, että tuolla olisi voinut pelata syyskuussa julkaistavaa forza horizon 3:sta.

 Ratti ja polkimet on simppelisti pakattu

 

Tokihan tuo pitää johonkin kiinnittää joten tuli tilattua samalla wheel stand pro v2 deluxe. On siinä juhlava nimi ainakin.

Ensimmäinen versio oli heikompaa tekoa joten se kuulemma heilui ja huojui ajaessa, mutta v2 mallissa on putket paljon paksummat ja muutenkin jykevämpää tekoa. Hintaa on n.100e joka taas kerran on yksi halvimmista ellei jopa halvin tapa hommata teline ratille ellei sitten itse rakenna.

Toki tuon olisi voinut laittaa ihan vaan pöytään kiinni, mutta sohvapöytä on "hieman" matala.

 

Teline tulee valmiiksi koottuna

Mukana tulee myös kaikki tarvittavat työkalut ja tarvikkeet

 

Käyttöönotto ei voisi helpompaa olla. Teline pois laatikosta ja pikalukitusta löysäämällä nostaa tuon putken pystyyn johon ratti tulee kiinni. Ratin kiinnityslevy on täynnä reikiä koska siihen voi niitä käyttäen ruuvata ratin kiinni ja sen takia tästä on myös useampaa mallia myynnissä. Tämä malli on tarkoitettu parille eri logitechin ja thrustmasterin ratille.

Tuo oma T150 sopisi muuten tuohon, mutta jostain käsittämättömästä syystä thrustmaster on päättänyt jättää ratin pohjasta ne kiinnitys paikat umpinaisiksi. No säästö se on pienikin säästö ilmeisesti.

Onneksi ratti pysyy sillä omalla "puristin" kiinnitykselläkin tukevasti paikoillaan.

Polkimet paikoillaan

 

Myös tietyt polkimet voi ruuvata paikoilleen, mutta minulla ei ollut sitäkään mahdollisuutta joten täytyi valita tämä toinen metodi. Polkimet sijoitetaan niin, että polkimien pohjassa olevat kumitassut on telineen kumisten renkaiden päällä ja sitten laitetaan toinen tuollainen litteä levy telineen alle ja toinen poljinten päälle ja ruuvataan kiinni mukana tulevilla tarvikkeilla. Siinä on ja pysyy.

Itsellä menee sopivasti kantapää juuri tuon levyn päälle, mutta silloinkin kun jalka liikahtaa pois siitä niin se ei tunnu mitenkään epämukavalta vaikka niin voisi kuvan perusteella luulla.

Valmiiiis!

 

Hieman tuo vielä kaipasi säätöä, mutta ratin etäisyyttä ja korkeutta voi säätää pikalukituksilla helposti ilman työkaluja. Ainoastaan ratin kiinnityslevyn kulman säätämiseen tarvitaan työkalut, mutta se täytyy säätää kohdilleen vain kerran.

Sitten kun ajamiset on ajettu ja jos ei halua tuota pitää tilaa viemässä niin pikalukitus vaan auki ja laskee tuon putken alas poljinten väliin. Noin sen voi laittaa vaikka sängyn alle.

Muutama tunti tuli dirt rallya tuolla pelattua ja fiilis on kyllä kohdillaan varsinkin kun ajaa ohjaamosta ja ottaa siitä sen ratin pois näkyvistä.
Jos fiilis nousi niin ajotaidot laski :D Lähdin ajamaan 80 luvun bemarilla helpoimmalla tasolla eikä paljoa ole erikoiskokeilla vihreitä sektoreita näkynyt.
 

Teline ei heilu eikä huoju ja säädöt on pysyneet kohdillaan kuten myös polkimet.
Nyt kun polkimet tuli puheeksi niin tuon t150:n polkimia ollaan kovin kritisoitu, mutta ei minulla niistä valitettavaa ole. Aika sama tuntuma mitä logitechin driving force gt ja pro polkimissa.
Onhan ne kohtuu löysät ja joku voisi sanoa jopa tunnottomiksi, mutta itse käytän noita aina paljain jaloin joten varmaan sen ansiosta tunnen aika hyvin kuinka paljon niitä painan.

Toki jos polkimet ei miellytä niin aina voi ostaa toiset. Vaikka tämä onkin ns budjetti ratti niin tähän voi liittää thrustmasterin T3PA / T3PA-PRO polkimet sekä TH8A shifterin.

Noille sitten tuleekin hintaa jo enemmän mitä koko T150 setti maksaa sillä polkimet on n.90e ja shifteri n.150e. Nuo siis verkkiksen hintoja ja sieltä nuo omatkin kamat hommasin.

Tähtien sotaa ja joku väkivaltainen perverssi

Otetaan ensin se deadpool.

Heti plussaa siitä, että tuon sai julkkarina cittarista 14.95e hintaan ja gigantti kuulemma myi vielä 2e halvemmalla.
Tuolla hinnalla kaikki uutuus leffat pitäisi myydä.

Oma "ensi kosketus" deadpooliin oli samaa nimeä kantava ps3 peli ja se oli yksi hauskimmista peleistä mitä olen pelannut ja vaikka toiminta oli kohtuu simppeliä niin se ei käynyt tylsäksi.
Toki huumori oli enimmäkseen "lapsellista" alapää huumoria, mutta itse tykkäsin.

Jaa ei liity leffaan vai. No perkele.
Olihan se hyvä. Tosin tässä taisi käydä sama mitä expendablesin kanssa eli luin kuinka paljon tässä on toimintaa ja loistavaa läppää ja petyin.
No olihan sitä, mutta oli myös tavallaan liikaa sitä "draamaa" kuinka deadpoolista tuli deadpool.

Toki hahmonkehitys on tärkeää, mutta kuten sanoin niin oma vika kun hypetyin liikaa.
Plus puolena se toiminta ja läppä todellakin oli aivan vitun loistavaa ja juuri sitä mitä odotin eli brutaalia ja lapsellista.

Varsinkin tuon huumori puolen voi tehdä monella tapaa väärin. Hyvänä esimerkkinä vaikka aika moni Adam Sandler / Rob Sh...Shc....vittu...Rob Schneider leffa, mutta deadpool tekee kaiken oikein ja monesti tuli ihan kunnolla naurettua ääneen.
Entäs sitten se toiminta. Ah sitä brutaalia toimintaa. Päät lentää, verta lentää ja joku pläjähtää myös tyydyttävästi päin motarin kylttiä.
Muuuutta kuten sanottu niin ainakin kolmannes leffasta on sitä, että kerrotaan miten deadpoolista tuli se kaikkien rakastama väkivaltainen pervo.

Taas kerran pakko sanoa, että oma pettymys on ihan oma vika ja jos vaikka heti huomenna katsoisin leffan uudestaan niin se olisi minusta paljon parempi. No ehkä katson ylihuomenna kun minulla on krapula. Now that is a good plan.


No entäs se star wars sitten?

Heti alkuun täytyy sanoa, että en ole star wars fani(poika).
Toki tykkään elokuvista, mutta minulle ne on vain niitä eli elokuvia = viihdettä ja jopa Jarjar saa minut hieman hymyilemään joten mitään mitä kirjoitan ei kannata ottaa todesta koska selvästikään en tiedä stawasta mitään.

Nyt kun tuo on pois alta niin ainakin vielä tuntuu, että stawa on ihan hyvissä käsissä.

Ja nyt huomasin, että tuosta on vaikea kirjoittaa yhtään mitään koska en halua spoilata mitään.
En edes tiedä mitä tuossa trailerissa näkyy. Kunhan linkitin, että näkyy selvästi aiheen vaihdos.

Jos et halua tietää yhtään mitään leffasta niin älä lue pidemmälle!

Tämä blogi softa oikeasti kaipaisi spoiler tageja.
Kuten sanottu niin en ollut katsonut yhtään traileria leffasta joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä aina hahmoja myöden.
Kohtuu alussa tietenkin x-wingin näkeminen aiheutti nostalgiset fiilikset kuten myös aavikolla olevat imperiumin star destroyer raadot joista tuleva sankaritar kaapi jotain romua talteen jotta saa syödäkseen.

Tietenkin myös Han solo ja Leia oli kiva nähdä vaikka kyllähän nuo oli jo kansikuvassakin joten se ei mikään yllätys ollut.

Toisaalta se sama tuttuus hieman häiritsi muutaman kerran.
First order luotiin sen pohjalle mitä isosta pahasta imperiumista jäi jäljelle ja sen huomaa.
Samat stormtrooperit, tie fighterit ja jopa starkillerin nappuloiden painajilla on täysin samat kypärät mitä kuolemantähden aikoihin.
Jopa se starkiller on kuolemantähti, mutta vain isompana. Paljon isompana.

Isoin pettymys oli kuitenkin leffan pääpahis. Darth vader oli paha äijä. Tämä tyyppi jonka nimeä en edes muista oli paska kopio siitä.
Miksi piti taas tehdä yksi tyyppi jolla on joku maski päässä eikä edes sen kanssa kuulosta mitenkään erityisen pahalta. No se syy selviää kun herra ottaa sen maskin pois.
Jätkä on ihan täysi emo.
Monet sanoo, että episode 3 anakin oli hirveä emo, mutta tuo on pahempi. Itkua tuhertaen puhuu vaderin kypärälle ja pyytää lisää voimia kun muuten ei vaan pysty olemaan niin paha ja sitten kun ei sekään riitä niin täytyy pyytää omalta isältä vielä apua. (En spoilaa vaikka voisin)
Ainoa mitä puuttuu on poskia pitkin valuva kajal kun jätkä vääntää itkua.

Tämä nyt kuulostaa täysin leffan haukkumiselta, mutta oikeasti se oli hyvä.
Toki jotain uutta oltaisiin voitu imper...first orderin riveihin kehittää ja varsinkin se emo whatwashisname olisi voitu heittää hiuksista vittuun ja ottaa tilalle joku joka osaa edes hieman kuulostaa uhkaavalta. Siis oikeasti jopa episode 3 Anakin oli pahempi jätkä mitä tuo.
Tuosta ei vaan pääse yli sitten mitenkään.

Mutta kuitenkin varsin jees leffa. Näytti hyvältä, kuulosti hyvältä, sankaritar on söpö ja emo hiuksista vittuun.
Jatkoa odotellessa.

Verta, ruumiita ja....juhlat?

Vuorossa Corpse party ja Corpse party: Blood drive.
Moni varmaan ihmettelee, että mikä ihmeen corpse party.

Kyseessä on siis visual novel / survival horror peli jossa joukko teinejä päättää kokeilla netistä löytämäänsä rituaalia jonka avulla heidän pitäisi pysyä yhdessä ja ystävinä ikuisesti. Homma menee tietenkin reisille ja he heräävät Heavenly Host nimiseltä ala-asteelta eli koulusta joka oli purettu jo aikoja sitten ja jonka paikalle oli rakennettu koulu jota pelin hahmot käyvät.
Ai niin. Heavenly Host purettiin sen takia koska siellä tapahtui useamman lapsen kidnappaus ja raaka murha. Joltain kaivettiin silmät päästä, joltain hakattiin koko pää muusiksi ja muuta kivaa...

                                               Ensimmäinen Corpse party PSP:lla
 
Eli siitä sitten vaan tutkimaan paikkoja ja selvittämään mistä on kyse. Jos haamun näkee käytävillä niin kannattaa juosta ja kovaa koska se ei ole mikään ystävällinen Casper vaan se on kerrasta henki pois jos se pelaajan kiinni saa.
Kaiken muun lisäksi pelissä on monta ns.väärää loppua eli jos teet väärän päätöksen niin hahmolle käy varsin ikävästi. Tuota ei edes heti tajua kun siinä voi tulla parikin minuuttia dialogia, mutta lopulta jollekkin käy varsin ikävästi.
Minulle eka corpse party oli yksi ahdistavimmista kauhu peleistä vaikka se näyttää lähinnä joltain snes peliltä. Tässä on video arvostelu joka ei mielestäni spoilaa yhtään mitään tuosta pelistä:

Pelihän tuli jo vuonna 1996 japanissa NEC PC-9801 koneelle ja windows pc:lle se portattiin uudistettuna vuonna 1998 ja silloinkin kyseessä oli vain japanissa julkaistu versio.
Eurooppa ja usa sai tuon pelattavakseen kun peli portattiin psp:lle vuonna 2010 ja ios laitteet saivat omansa vuonna 2012.

Samaan trilogiaan kuuluu myöhemmin julkaistu book of shadows jota en ole pelannut, mutta se ei ole välttämätöntä jos haluaa blood drivesta nauttia sillä book of shadows on lähinnä joku sekasikiö.
Siinä on pari prologue episodia, muutama "what if" episodi jotka jatkuu ekan corpse partyn vääristä lopuista ja sitten pari episodia jotka tapahtuu juuri ennen blood drivea joka on se uusin osa ja joka julkaistiin jenkeissä ja euroopassa vitalle lokakuussa.

Siinä missä ensimmäinen party on syytä olla pelattuna ennen blood drivea niin book of shadowsista kyllä kerrotaan pelin aikana ne tärkeimmät asiat ja itse en ainakaan tuntenut jääväni mistään tärkeästä paitsi vaikka en tuota ollut koskaan pelannutkaan kun taas ykkösen tapahtumiin viitataan jatkuvasti ja onhan se koulukin se sama Heavenly Host ala-aste vaikka se onkin erilainen.
Kuulostaa tyhmältä, mutta kaikki selitetään pelin aikana.

                                                        Blood drive ja pallopää
 
Blood driven kohdalla muutos ekaan osaan verrattuna on jo aika iso. Pois ovat jääneet sprite hahmot ja ylhäältä kuvatut ympäristöt ja tilalle on tullut 3d ympäristöt ja chibi tyyliset hahmot. Haamutkaan ei enää tapa yhdestä osumasta, mutta kyllä minä silti niitä karkuun juoksin paniikissa.
Olen ns. elämyspelaaja joten minulle kauhupelit ei voi koskaan olla liian helppoja vaan aina liikun mahdollisimman varovaisesti ja suorastaan imen kaikki painostavat äänet sisääni ja noiden haamujen huudot sai aina aikaan sellaiset kylmät väreet, että karkuun lähdettiin ja kovaa.

Isoin valituksen aihe tässä on tuntunut olevan latausajat ja niitä kyllä on jatkuvasti ja esim luokkaan meneminen aiheuttaa n.5 sekunnin latauksen. Ei kuulosta paljolta, mutta jokainen osaa varmaan arvata millaista tahtia niitä latausruutuja tulee kun tutkitaan koulua.
Itseä nuo ei kuitenkaan haitanneet ollenkaan koska olin tuota valitusta lukenut niin paljon, että odotin paljon pahempaa. Samoin monilla on tuntunut olevan ongelmia pelin kaatumisen kanssa, mutta minulla ei tuota tapahtunut kertaakaan. Taisi olla hyvä tuuri.

Kuten alussa sanoin niin nämä on tavallaan visual novel tyylisiä eli jos ei tykkää siitä, että ruudussa on hahmojen kuvat ja dialogia tulee aika paljonkin niin sitten kannattaa skipata. Ekasta corpse partysta en paljoa muista kun sen pelaamisesta on varmaan jo vuosi aikaa, mutta blood drivessa nuo "välivideot" kesti parhaimmillaan likemmäs 15 minuuttia.
Tarina piti otteessaan loppuun asti ja pelin soundtrack on myös rautaa.

Soundtrackista kun puhutaan niin pakko vielä ottaa puheeksi taas euroopan hinnat. Blood drive maksaa PSN storessa 39.95e. Itse ostin kanadassa sijaitsevasta videogamesplus nettikaupasta everafter version 45 eurolla. Viisi euroa enemmän ja sillä sai fyysisen version, 112 sivuisen artbookin ja 2cd:n soundtrackin (76 biisiä) jossa on musaa trilogian jokaisesta osasta.

Taisteluni halo 5 figun kanssa

Tuli halo 5:sta ostettua limited edition ja mukana tulee promo kuvan mukaan ihan ok figuuri. Muutama päivä ennen julkaisua verkkis lähettää lisää tietoja tuotteesta ja siinä lukee, että tuo pitää itse koota.

Noh ei siinä mitään sillä tuskin siinä montaa osaa on.

FUUUUUUU.....

Kunhan lopulta sain aikaiseksi irroittaa kaikki osat noista levyistä niin yli tunnin rakentamisen jälkeen tilanne oli tämä
Kuten huomaatte niin tuo on blu-ray kotelon levyn pidikkeen päällä. Ah kuinka ihanan mukavaa pientä näpräämistä. Se oli sitten sarkasmia.
 

 Vähintään seitsemän tuntia ja tuhat kirosanaa myöhemmin:

Käsittelin tuota kuin kipeää pillua ja silti sain esim pari kiinnikettä poikki. Nyt tuo pysyy kasassa lähinnä pyhällä hengellä ja on muutenkin koottu "vähän sinne päin" :D

Pari hyvin pientä osaakin jäi puuttumaan juuri tuon takia. En edes tiedä miten niistä olisi pitänyt taivutukset tehdä ilman, että jotain hajoaa sillä vaikka olisi ollut kahdet pinsetit käytössä niin olisi saanut olla kyllä tuollaisesta kokemusta jo entuudestaan, että onnistuu.
Osa oli alle sormenpään kokoinen ja alle millimetrin välein pitäisi taivutella eri suuntiin.

Tähän sopisi sanonta "paska homma, mutta tulipahan tehtyä". Korkeutta tuolla on n.9cm. Tämäkin operaatio olisi ollut helpompi jos tuo olisi ollut vaikka kaksi kertaa isompi.
No toivotaan, että tuo pysyy kasassa siihen asti kunnes väistämättä sitä joskus hipaisen jolloin se hajoaa osiksi.